Saunan taikaa

Kun muutettiin sauna oli ehkä yksi niistä asioista miksi rakastuin kotiimme. Se oli vanha ja kulunut, mutta sen löylyt olivat kuin taikaa. Pehmeät ja kosteat ja 60-vuotta vanha hirsirunko teki tunnelmasta täydellisen.

 Vaan remonttia tehdessä, jokin meni vikaan :/ ja unelma särkyi..

Pari vuotta on nyt mennyt ja viime talvena päästiin uuden saunan lämmöstä nauttimaan, ja eilen saatiin sille vielä viimein värinkin pintaan :)

Sauna, yhteen kertaan valtattuna

Mutta siis hommaa on riittänyt, ja tässä onkin suurin syy miksi talossa ei näytä vielä siltä kun toivoisin.. Vaan on oma sauna ollut kaiken sen vaivan, ajan ja rahan arvoinen..

äitidementtia

Siinä ei muuten ole yhtään mitään hauskaa. Joka kerta kun lähden kauppaan tai muille asioille, puolet tavaroista tai asioista jää aina kotiin. Meillä roskat viedään muutaman kilometrin päähän yhteiseen jätteiden keräys paikkaan ja montahan kertaa nekin jää aina keittiöön, tai eteiseen. Nyt suurin huolen aiheeni on kamera. On varmaan jo kolmas kerta tämän kesän aikana. Jälleen kerran se on kadoksissa. olen etsinyt koko talon läpi, enkä keksi sille enää mitään järkevää paikkaa mihin olisin sen voinut laittaa. Voi tietysti olla, että se nimenomaan löytyy sitten jostain vähemmän järkevästä paikasta. koska kuvia en kamerallani nyt voi ottaa ajattelin laittaa jotain vanhoja mitä koneen kätköistä löydän..

Tältä uunimme näytti pari vuotta sitten kun muutimme taloon.. se sai pienen pintakäsittelyn hetimiten. Mitäs tykkäätte?

Kun muutimme alakerran makuuhuone oli tällainen. Birger Kaipiaisen Kiurujen yö tapetti on tosin meidän laittama(en löytänyt kuvaa jossa näkyisi täysin alkuperäinen seinä, mutta siinä oli harmaa tausta). Mustat kaapit peittävät kivasti sähkökaapin taakseen ja antaa lisää säilytys tilaa. Nyt tosin väri on alkanut vähän mietityttämään. Olisiko valkoinen sittenkin ollut parempi?
Nykyään tässä on pikku-e:n huone ja meidän makuuhuone on yläkerrassa. siitä kuvia tuonnempana.

tältä keittiö näytti kun muutimme. Laitan sitten kun sen kameran löydän niin päivitettyä versiota. Paljon on kaikkea minkä haluasin vielä muuttaa mutta kaikkeen ei vain ole aikaa.
//Laura

Koiruuksia

 Viikonloppuna oli koira näyttelyt isolla kylällä, eli Joensuussa, ja meidänkin A pääsi sinne esittelyyn. Ennen näyttelyitä A:n turkki täytyy pestä ja puunata ja sitten A kiikutetaan kasvatti tädille joka trimmaa sen sitten näyttelyä varten. Mutta kuten kuvista näkyy, märkänä A ei ole kovinkaan edustava. Kuivattuna ja harjattuna se on jo ihan koiran näköinen. Mustasukkainen P tulee aina A:n harjauksen jälkeen rapsutus kerjuulle, vaikkei muuten juuri turkin hoidosta tykkääkään... Suloisia ne on silti.
Sade päivistä johtuen koirien uudet makuu alustat alkaa pikku hiljaa valmistua, kuvaa sitten tuonnempana..
//Laura

Aloitus..

se on miusta aina vaikein.. Olen Laura ja asun perheeni kanssa Itä-Suomessa, pienen pienessä puu talossa. Meillä on kaksi koiraa, kk mäykky Pixie ja vehnis Anni, sekä tytär "Pikku-e" joka on reilu 3kk vanha.
En ossaa valokuvata, anteeks sitä jo nyt, sisustaa vielä vähemmän. Tykkään tehdä käsitöitä, mutta usein ne ei juurikaan onnistu. Tarkoitus olisi nyt äitiys lomalla opetella vähän noita kaikkia. Blogiini kirjoittelen arjen pienistä iloista, suruista ja haaveista..

Venhnäterrieri - Anni

Mäykky - Pixie

Herukat ne olisi jo poimittavissa. Muutama punainen jäi viime viikolla vielä pensaaseen kun olivat raakoja, vaan nythän nuokin jo saisi poimia. Talveksi saisi omaa mehua.
//Laura